1/10

Herään ja sammutan edellisenä yönä kännykkääni asettamani hälytysäänen pois päältä. Kello näyttää kuusi aamulla, ja tiedän, että nyt on noustava, jos haluan pysyä suunnittelemassani aikataulussa. Aamuvalmisteluni pyrin tekemään mahdollisimman hiljaa muita herättämättä. Puen jo illalla valitsemani vaatteet päälleni, nostan valmiiksi pakatun repun selkääni ja hiivin alakertaan syömään pikaisen aamupalan. Jääkaapista etsin käsiini eilisen lenkin jälkeen valmiiksi tekemäni kalkkunavoileivän sekä omenan, ja yritän saada eväät mahtumaan paksujen kirjojen ja kansioiden väliin. 40 minuuttia kulunut. Vielä on aikaa räpsäistä muutama valokuva ja siinä sitä sitten ollaan. Odottamassa keltaisen koulubussin kaartavan oikealle kadulle, jossa tämä kaikesta tulevasta tietämätön suomalaistyttö odottaa ensimmäistä kertaa kyytiään Lake Oswego high schooliin. 

Syyskuun 1.päivä aloitin koulunkäyntini noin 1200 oppilaan lukiossa Lake Oswego high schoolissa. Rakennus on valtava mutta helppokulkuinen, eikä myöhästymisiä vielä ole sattunut, vaikka useimmat välitunnit ovatkin vain viiden minuutin siirtymätaukoja. Opettajilleni olen aina ensimmäisen tunnin alussa erikseen maininnut taustastani, jotta he ovat tietoisia muihin nähden puutteellisesta kielitaidostani. Omaksi yllätyksekseni olen kuitenkin ymmärtänyt näiden kuluneiden

seitsemän koulupäivän aikana lähes kaiken, mitä tunneilla on puhuttu. Paljon olen myös jo joutunut englantia puhumaan yksin luokalliselle oppilaita niin kysymyksiin vastatessani, keskusteluissa kuin haastattelujen pohjalta toisia oppilaita esitellessäni muulle ryhmälle. 

Keskimmäisellä kulkupelillä kotia kohti.

Lukujärjestykseni sisältää nyt lopullisessa muodossaan englantia, matematiikkaa, historiaa, journalismia, liikuntaa, ekologiaa ja aivan mahtavaksi kokemaani study hall- kurssia, joka on itsenäistä opiskelua puolentoistatunnin ajan. Tämän lisäksi pääsin pienimuotoisella koe-esiintymisellä Bel Canto- kuoroon, joka esiintyy mm. konserteissa ja festivaaleilla vuoden ympäri.
Koulussani oppiaineet ovat jaettu joka toinen päivä vaihtuville A-ja B-päiville, mikä on järjestelmänä mielestäni järkevä mm. kotitehtävien palautusta ajatellen.

Kalenterin sivut alkoivat ensimmäisestä päivästä lähtien täyttyä sitä vauhtia, että tiesin päivien tulevan kulumaan paljon entistä nopeammin. Koulukuvat ja ID-kortin hankinta, kuoron koe-esiintyminen, lukujärjestyksen muutokset, opettajien käyttämille sivuille käyttäjänimien ja salasanojen metsästäminen ja muutamat muut hoidettavat asiat pitivät kyllä huolen siitä, ettei oppituntien välinenkään aika mennyt hukkaan.

M&M- karkit valmiina tieteellisiin kokeisiin ekologian tunnilla.

Heti tiistaina huomasin alkaneeni vertailla USA:n koulua Suomen lukiooni sekä väistämättä myös elokuviin ja TV-sarjoihin. Lokerot avataan omilla koodeilla, ruokala on täynnä pyöreitä pöytiä, joiden ympärillä ihmiset joko syövät pitsaa tai kotona tehtyjä voileipiä, kuoroluokka on flyygelineen kuin suoraan Glee:stä ja oppikirjat ovat aivan hervottoman kokoisia. Matematiikassa käyn uudestaan yläasteen ja lukion ensimmäisen vuoden asioita, mutta teorian helppoudesta huolimatta sanalliset tehtävät tuottavat päänvaivaa osittain kielen puolesta ja osittain siksi, että Suomessa keskitytään selvästikin enemmän vaikeisiin teorialaskuihin. Matematiikassa, ja ylipäänsä kaikissa aineissa, jokainen tunnillakin tehtävä lasku tai muistiinpano tulee säilyttää myöhempää pisteytystä varten, ja kotitehtävät aina palauttaa tunnin alussa opettajalle.
Englannissa opettajani tulee pitämään koko ryhmälle sanakokeita koko vuoden ympäri, ja kyllähän se hieman erikoiselta tuntuu näin ulkopuolisen mielestä. Vaikea edes kuvitella äidinkielentunnilla Suomessa opettajan kysyvän kirjallisesti, miten mm. sana koetinkivi kirjoitetaan ja mikä sen merkitys on...No maassa maan tavalla. Junior-vuoden ehkä aikaavievintä projektia varten pitäisi jo nyt valita kirja määritellyltä listalta, ja alkaa lukea sitä. En tiedä, millä ajalla tulen ehtimään kaiken tekemään, sillä historian projektiakin pitäisi kohtapuoliin aloitella puhumattakaan päivittäisistä kotitehtävistä sekä kirjoitelmista. Totuushan on se, että omalta osaltani koulutehtäviin kuluu varmasti ainakin puolet enemmän aikaa kuin muilla oppilailla pelkästään tekstien kääntämisen takia.

Nyt on ensimmäinen kuukauteni vierähtänyt täällä Lake Oswegossa. Tuntuu erikoiselta ajatella, että enää yhdeksän samanlaisen jakson jälkeen palaan takaisin Suomeen. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että vaihtovuosi on muuttanut ajattelutapojani ja saanut huomaamaan, kuinka monia asioita olin ennen tänne tuloani alkanut pitää itsestäänselvyyksinä. Tämä koulu opettaa uskaltautumaan irtautumaan niistä tukipylväistä, joihin on tottumuksesta oppinut nojamaan liian helposti, ja auttaa löytämään uuden näkökulman elämään. Luulen, että  tuo kyseinen lause on tämän vuoden tärkein tavoitteeni. 

Tuttavaperheen grillijuhlien tunnelma taltioituna yhteen kuvaan.

Kaikista vaikeuksista ja totuttelusta huolimatta olen tällä hetkellä onnellinen tästä kaikesta, koko mahdollisuudesta saada elää vuosi ulkomailla. Täällä pienetkin arkiset onnistumiset saavat suuremman merkityksen ja voivat pelastaa päivän. Kuten AFS:kin on opettanut ajattelemaan:" Se ei ole oikein, se ei ole väärin. Se on vain erilaista."