"Silmät kiinni ja monitorit huutamaan,
ei oo mitään muuta kuultavaa."
Hetken maailma on tässä."
 |
| Multhnomah-putous koko komeudessaan |
Oregonin luonto sai minut jälleen kerran sanattomaksi, kun lähdimme aurinkoisena syyskuun päivänä ajamaan kohti Hood River kaupunkia, määränpäänämme upeat omena- ja päärynätarhat, joita alueella riitti mielin määrin. Matkan varrella poikkesimme kuvaamaan n. 189 metriä pitkää Multhnomah-vesiputousta, joka itse asiassa on Amerikan toisiksi pisin ympärivuotinen vesiputous. Päätimme vielä yllättäen patikoida huipulle ja takaisin noin kolme kilometriä pitkää vaellusreittiä pitkin, mutta täytyy sanoa, että matka huipulle oli vaivan arvoinen.
Mt. Hood oli aivan näköetäisyydellämme hedelmätarhasta käsin ja värikäs kukkaloisto jatkui silmänkantamattomiin. Tästä johtuen sainkin maistella eri lajikkeisiin kuuluvia luonnon antimia postikorttimaisema takanani. Päivän päätteeksi ajoimme vielä katsomaan ajotien varrella virtaavaa Columbia- jokea läheltä, ja harvinaisen tyynen päivän sattuessa kohdallemme, muistutti kimmeltävä vedenpinta jättimäistä peiliä.
 |
| Mt. Hood ja kukkameri |
|
|
 |
| Ilta Portlandissa |
Seuraavana viikonloppuna osallistuin kouluni Homecoming- tansseihin yhdessä suuren kaveriporukan mukana. Kuten perinteisesti tapana on tehdä, valokuvien oton jälkeen kävimme yhdessä illallisella. Päätimme mennä Portlandissa sijaitsevaan McCormick & Schmick´s- kalaravintolaan, joka sijaitsi aivan joen läheisyydessä ja osoittautui juuri sopivaksi paikaksi hienolle illalliselle. Kaikista mieleenpainuvinta koko illassa oli varmasti menopelimme. Suuren ryhmäkokomme vuoksi kuljimme paikasta toiseen Party bussilla, joka siis muistuttaa suurehkoa limusiinia. Hyvin epätavallista verrattuna omiin tottumuksiini, mutta normaalia Lake Oswegossa. Koulun tansseissa viivyimme vain puolisen tuntia, jonka jälkeen siirryimme viettämään aikaa, syömään ja vain juttelemaan, erään ryhmän jäsenen kotiin. Mahtavaa oli koko illan ajan, ja taas kertyi uusi kokemus muistopankkiin.
 |
| Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa |
Sateisena viikonloppuna, 9.-11. lokakuuta, AFS järjesti orientaatioleirin kaikille Oregoniin ja Washingtoniin sijoitetuille vaihto-oppilailleen aivan länsirannikon tuntumassa, leirikeskus Camp MCgruderissa. Perjantai aamupäivällä lähdin host-perheeni mukana ajamaan rannikkoa kohti, ja ennen virallista määränpäätäni, pääsin kävelemään Cannon beachille sekä näkemään, miten pienehköjen rannikkokaupunkien tyyli eroaa siitä, mihin nyt olen jo tottunut. Ranta on tähän asti näkemistäni ja kokemistani asioista täällä meren toisella puolen kaikista kaunein. Sumu ja tuuli muuttivat ympäristön salaperäiseksi, ja jos kello olisi vain antanut periksi, olisin voinut jäädä katselemaan aaltojen vaahtoutumista sileään hiekkaan pidemmäksikin aikaa.
 |
| Makaroonilaatikkoa ja pannukakkua pitkästä aikaa |
Kaiken tämän ohella elän myös normaalia amerikkalaista arkea, mikä itsellekin on vasta vähän aikaa sitten sisäistynyt kunnolla. Koulun lisäksi käyn tanssimassa läheisessä tanssikoulussa Westside Dance Academy:ssä kahdesti viikossa. Ensimmäisestä nykytanssitunnistani lähtien sain huomata, että koulu on kovatasoinen ja opettajat aivan mahtavia! Täkäläisen HipHop- opettajani ehdotuksesta pääsin koulun HipHop- kisaryhmään, joka tulee osallistumaan moniin kilpailuihin vaihtovuoteni aikana. En voisi olla onnellisempi saadessani mahdollisuuden jatkaa tanssiharrastustani myös täällä, etenkin kun alku ei vaikuttanut lupaavalta; Kouluni tanssiryhmä ei antanut lupaa koe-esiintymiseen, sillä saavuin Amerikkaan jo harjoitusten alettua. Kuitenkin jo aikaisemmista kokemuksista viisaampana, kannatti vain uskoa, että kaikki tulee tapahtumaan niin kuin on tarkoitettu.
