Ennen kuin huomaatkaan

-Is anything forever-

Aivan liian pitkän tauon jälkeen ehdin lopultakin jakaa ajatuksiani Internetin ihmeelliseen maailmaan. Vaikka nyt eletäänkin jo kesäkuuta, yritän siirtää ajatukseni huthtikuun viimeiseen lauantaihin, jolloin sain kokea ehdottomasti yhden amerikkalaisimman ja muistorikkaimman kohokohtani vuoden ajalta. Puhun tietenkin Promista.

Kiitos Portlandissa järjestetyn Abby´s Closet- tapahtuman, sain hyväkuntoisen prom-mekkoni ilmaiseksi. Tapahtuman ideana on antaa käytettyjä mekkoja nimenomaan prom-tansseja varten, ja vaikka jo ennen aamu kahdeksaa jonottamassa oli ainakin yli 500 nuorta, olin yllättynyt, kuinka hyvin tapahtuma oli organisoitu. Seitsemän tunnin odottamisen jälkeen pääsin lopultakin etsimään unelmieni mekkoa yli tuhannen mekon valikoimasta. Puolentunnin aikarajoituken takia paniikki alkoi iskeä nopeasti käytyäni läpi jokaikisen rekin mitään löytämättä. Ihmeen kaupalla onnistuin saamaan käsiini tulevan mekkoni ja vielä nauttia kaikesta kaaoeksesta huolimatta. Olen onnellinen pystyessäni säästämään yleensä kalleimmaksi muodostuvasta osasta mutta kuten olin aikaisemmin kuullut ja olettanut, maksuja muodostui vielä mm. ajoneuvokuluista, prom-lipusta ja illallisesta. Prom-ilta oli tästä huolimatta kaiken vaivan arvoinen ja paras versio siitä, mitä odotin sen olevan.

Onko mahdollista ikävöidä jotakin, jota ei ole vielä menettänyt?

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna host-perheeni ajoi Roseburgiin, pieneen maalaiskylään Etelä-Oregonissa. Olin odottanut tätä pitkään, sillä host-perheeni vieraillessa heidän tuttavaperheensä luona, pääsin itse yöpymään syksyllä tutustumiini suomalaiseen ja ruotsalaiseen vaihto-oppilaisiin Idaan ja Elsaan. Sain kokea pilkahduksen erilaisesta vaihto-oppilaselämästä omaani verrattuna. Amerikkalaiset maalaistalot, vähäinen liikenne ja loputon auringonpaiste unohtamatta hyvää seuraa (puhumattakaan Euroviisu-videoiden katsomisesta) olisivat jo itsessään olleet tarpeeksi, joten olin todella iloinen saadessani kuulla suunnitelmista lauantaiksi. Yhdessä Idan ja Elsan AFS-vapaaehtoisten ja muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa vietin päivän vaeltamassa luonnossa nähden vesiputouksia ja tutustuen uusiin ihmisiin. Kaiken lisäksi sunnuntaina Idan host-perhe otti minut mukaansa moottroiveneilemään kauniille Umpqua-joelle, ja kiitos perheen isän taitojen, vauhtimme oli sellaisissa lukemissa, että kukaan ei varmastikaan unohtanut pitää kaiteista kiinni.

21.-22. toukokuuta pääsin viettämään aikaa Keski-Oregoniin Ka-Nee-Tah- retkeilyalueelle yhdessä ihanien vaihto-oppilaiden kanssa. Yövyimme tiipeissä, nautimmen lämminvesialtaasta, kuutelimme musiikkia, pelasimme pelejä, otimme kuvia ja nauroimme kyllästymispisteeseen saakka. Näimme myös opastetulla vaellusreitillä intiaanien vanhoja kalliomaalauksia, ja opimme niiden historiasta. Oli hauska huomata, kuinka paljon rennomaksi ilmapiiri ympärillämme oli muuttunut sitten ensimmäisten retkien. Olen niin kiitollinen ihmisille, jotka tekivät päätöksestäni tulla tänne totta, sillä se on mahdollistanut ystävien, joihin tulen vielä pitämään yhteyttä pitkään, saamisen kaikkialta maailmalta.

Aavikkoa ja haaveilua

Alan ymmärtää miksi streotypia tyypillisestä blondista suomalaisesta on syntynyt ja elää...

Ihanin thaimaalainen (lähes kaimani) Mink on syyllinen kuvaryöppyyn

Arjen keskellä host-perheeni halusi minun näkevän Washigtonissa sijaitsevan Seattle-kaupungin, jonka opin toimivan kuvauspaikkana Greyn Anatomia-ohjelmalle. Kun näin kaupungin siluetin pilvenpiirtäjineen lautalta, jolla kuljimme, en ihmetellyt hetkeäkään miksi. Näin ensimmäistä kertaa oikean suurkaupungin enkä malttanut odottaa, mitä kaikkea viikonloppu tulisi pitämään sisällään. Pääsin näkemään kaikki kuuluisimmat nähtävyydet mukaan lukien Seattle Great Wheel-maisemapyörän, Space Needle- näkötornin, lasimuseon, modernin EMP-museon, Pike Place- torin ja sattumalta valaan uimassa sataman lähistöllä. Yllätyksellisintä kuitenkin taisi olla oman suosikkini, salmiakkijäätelön, löytäminen edellämainitsemaltani torilta. Vaikka host-perheeni uteliaana halusi kokeilla tätä tuntematonta mustaa jälkiruokaa, sain kuin sainkin nauttia sen itse loppuun. Tästä puheen ollen, ekologian tunnilla halukkaiden saadessa maistaa erään saniaisen juurta, päädyin olemaan ainoa, opettaja mukaan lukien, joka ei sylkenyt tätä luonnon omaa salmiakkia. Omasta mielestäni se maistui aivan Sisu-pastillilta...

Yläilmoista käsin

Viimeinen kuorokonserttini

Koulun kanssa on pitänyt kiirettä. Kuitenkin ihmisenä, joka ennemminkin saa elinvoimaa tällaisesta elämäntyylistä, saattaa omasta puolestaan vaikuttaa siihen, etteivät puuhat tunnu koskaan loppuvan. Finals-koeviikko on lopultakin ohi ja katse suunnatava tulevaan. Yllätyksellisesti sain luokan korkeimman arvosanan niin ekologian kuin psykologian kokeista eivätkä muutkaan aineet sen huonommin menneet. Töitä on kuitenkin pitänyt tehdä. Lake Oswego High School ei kuulu niihin amerikkalaisiin kouluihin, joissa A+:n ansaitsemiseen riittää pelkästään paikalle ilmestyminen. Ehei, tämän stereotypian olen saanut todistettua omalta kohdaltani vääräksi. Vihdoinkin on alkanut tuntua siltä, että tarinani täällä on lähestymässä loppuaan. Antaessani omatekemiä kiitoskortteja opettajille, lukiessani kavereideni kirjoituksia vuosikirjaani ja kävellessä koulun metsässä muistellen ekologian tuntien luontoretkiä hymyilen samalla pidätellen kyyneleitä. En olisi voinut koskaan kuvitella kuinka vaikeaa tulisi olemaan kuunnella kavereiden ja opettajien sanovan "Kai tulet vielä takaisin?" Tällä hetkellä kun en omaa täydellisestä vastausta. Kyllä, mutta milloin?

Ekologian retki Tyynellä valtamerellä

Tämä kouluvuosi ei olisi ollut sama ilman toisen
vaihto-oppilaan tukea.

Symmetria.