Jos ajattelen.

Aika lentää ajatusten tavoin nopeasti unohtuen kaukaisuuksiin. Osa kuitenkin painuu mieliimme. Tämä tapahtuu, kun aika ja ajatukset yhdistyvät synnyttäen muistoja. Ilman muistojamme olisimme tyhjiä, persoonattomia, muovaamattomia. Tästä huolimatta muistoja halutaan unohtaa sitä mukaan, kun niitä saadaan.

Epäonnistumiset, häpeä ja pettymykset tekevät meistä juuri sellaisia ihmisiä, joina meidän on tarkoitettu elävän. Ne vahvistavat ja opettavat. En osaa vielä kuvitellakaan kaikkia niitä asioita, joita tulen tekemään väärin vaihtovuoteni aikana. Niitä asioita, joista jääneet muistot tulen haluamaan pyyhkimään mielestäni. Kun niin tapahtuu, yritän palauttaa tämän tekstin mieleeni ja unohtaa katumuksen. Olenhan kuitenkin vain ihminen, joka tarvitsee näitä muistoja pystyäkseen tulevaisuudessakin olemaan tarpeeksi rohkea toteuttaakseen unelmiaan.

                          

Vaikeita elämänohjeita, mutta varmasti tarpeen. En lähde Amerikkaan asti murehtimaan päätäni täyteen kaikella mahdollisella murehdittavalla, kun voin samaisen tehdä liiankin helposti jo täällä. Harva ihminen saa mahdollisuuden aloittaa elämisen puhtaalta pöydältä. Miksi tuhlata se sen sattuessa kohdalle? 

Eteenpäin.

Paljon asioita on ehtinyt tapahtua sillä välin, kun viimeksi olen tänne ehtinyt kirjoittaa. Selkeyden vuoksi ajattelin jakaa seuraavat alkujärjestelyihin liittyvät asiat useampaan postaukseen aikajärjestyksessä. Nyt käsittelen syksyllä, talvella sekä alkukeväällä tapahtunutta.

Vaihto-oppilaan kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa omat rokotustietonsa ja katsoa ovatko ne ajan tasalla. Minulla ei ollut ennestään Amerikaan lähteville tarvittavia hepatiittirokotuksia, jotka pistetään kolmessa erässä tasaisin väliajoin. Sain kaksi ensimmäistä rokotusta vaivattomasti koulun terveydenhoitajalla, kunhan vain kuljetin rokotteet kylmälaukussa bussimatkan ajan. Tällä hetkellä minulta uupuu vielä kolmas rokote, jonka tulen saamaan kesäloman aikana kunnan terveyskeskuksessa.

Minulta vaadittiin myös otettavaksi tuberkuloositesti, jota varten jo
uduin kovasta vastentahtoisuudestani huolimatta elämäni ensimmäiseen (ja viimeiseen) röngtenkuvaukseen. Säteilystä huolimatta sain AFS:lle lähetettäväksi terveen paperit…
AFS lähetti kotiin vuodenvaihteen aikoihin aktiviteettilupa-anomuksen, jossa yksinkertaisesti vain pyydettiin vanhempien lupaa vaihtovuoden aikana mahdollisiin erikoisempiin harrastuksiin kuten sukeltamiseen ja kiipeilyyn.

Keväällä minun tuli myös ilmoittaa kouluuni lähteväni Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi. Kanslian hakemus oli helppo täyttää ja palauttaa, ja näin varmistin opiskelupaikkani säilymisen vielä ensi lukuvuoden jälkeenkin. Muutaman kerran täytyi kaikkien koulumme vaihto-oppilaiden ilmoittaa kuitenkin opojemme pyynnöistä lähdöistämme vielä Wilman kautta.

Tällaista tylsähköä mutta sitäkin tärkeämpää asiaa siis tässä tekstissä etenkin itse vaihtoon lähteville! Nyt kesästä lähtien tarkoitukseni on täytellä blogiani aktiivisesti – etenkin vuoteni, ehkä elämäni, kohokohdan koko ajan lähestyessä. Kuviakin alkaa ehkä näkyillä sitten elokuussa. Siihen asti nautitaan Suomen kesän auringonpaisteista ja tihkusateista <3

Kaiken alku

Haaveeni Yhdysvaltojen kokemisesta vaihto-oppilaan silmin on muuttumassa vähitellen todellisuudeksi. Vaikka tähän pisteeseen eteneminen ei ole tapahtunut ilman työpanosta tai taustatutkimusta, ja välillä kaikki suunniteltu on jo tuntunut valuvan sormien välistä hienon hiekan tavoin, on päämäärä kuitenkin aina saanut jatkamaan.

Päädyin hakemaan vaihto-oppilaspaikkaa AFS:sän sekä Exploriuksen kautta, vaikkakin ensimmäisenä mainittu oli selvästi suosikkini. Netissä tehtävästä alustavasta hakulomakkeen täytöstä seurasi puhelu, jossa sovittiin henkilökohtaisesta haastattelusta. AFS- vapaaehtoinen kävi kotonani ja kysymykset liittyivät mm. maavalintaani, omaan luonteeseeni ja kiinnostuksen kohteisiini sekä suhtautumiseeni ja ennakko-odotuksiini. Englanniksi ei muistaakseni täytynyt sanaakaan sanoa, ja kaiken kaikkiaan haastattelusta jäi hyvät fiilikset.

Jäin odottamaan puhelinsoittoa vastausta koskien. Koulupäivän aikana sainkin iloisen keskeytyksen, kun AFS- toimistolta soitettiin  hyväksymisen merkeissä. Puhelun aikana minulle kerrottiin lähetettävän joitakin papereita lähtöä koskien. Minun tulisi myös tulostaa järjestön internetsivuilta suuri pino erilaisia papereita,  jotka seuraavan kuukauden aikana tulisi täytettyinä lähettää takaisin.
Toden totta, saapuneella paperinipulla oli kokoa, eivätkä kysymykset olleet aina helpoimmasta päästä. Eniten aikaa vei valitsevalle perheelle englanniksi kirjoitettava muutaman sivun mittainen kertomus itsestäni. Tähän mukaan liitin myös joitakin kuvia itsestäni, kuten harrastuksistani, kodistani, perheestäni sekä kavereistani. Myös vanhempien tuli kirjoittaa kirje englanniksi, lyhyempi tosin. Koulunkin täytyi täyttää minua koskeva paperi, mikä osoittautui hieman hankalaksi, sillä olin vasta äskeittäin alottanut lukion käynnin uudessa koulussa. Paperi kuitenkin täytettiin ja saatiin koulun leima koristamaan sen alanurkkaa. Enää olivat jäljellä lääkärin allekirjoituksen vaativat paperit, jotka kävin hoitamassa yksityisellä lääkärillä aikatauluongelmien vuoksi.

Lopulta AFS hyväksyi lähettämäni paperit ja nyt pitäisi sitten saada omat rokotukseni Amerikan tasalle ja passini uusittua. Onneksi vielä on ihan rutkasti aikaa ennen elokuuta. Eiköhän kaikki tässä matkan varrella järjesty ja selkeydy.