10. kesäkuuta 2016

Ennen kuin huomaatkaan

-Is anything forever-

Aivan liian pitkän tauon jälkeen ehdin lopultakin jakaa ajatuksiani Internetin ihmeelliseen maailmaan. Vaikka nyt eletäänkin jo kesäkuuta, yritän siirtää ajatukseni huthtikuun viimeiseen lauantaihin, jolloin sain kokea ehdottomasti yhden amerikkalaisimman ja muistorikkaimman kohokohtani vuoden ajalta. Puhun tietenkin Promista.

Kiitos Portlandissa järjestetyn Abby´s Closet- tapahtuman, sain hyväkuntoisen prom-mekkoni ilmaiseksi. Tapahtuman ideana on antaa käytettyjä mekkoja nimenomaan prom-tansseja varten, ja vaikka jo ennen aamu kahdeksaa jonottamassa oli ainakin yli 500 nuorta, olin yllättynyt, kuinka hyvin tapahtuma oli organisoitu. Seitsemän tunnin odottamisen jälkeen pääsin lopultakin etsimään unelmieni mekkoa yli tuhannen mekon valikoimasta. Puolentunnin aikarajoituken takia paniikki alkoi iskeä nopeasti käytyäni läpi jokaikisen rekin mitään löytämättä. Ihmeen kaupalla onnistuin saamaan käsiini tulevan mekkoni ja vielä nauttia kaikesta kaaoeksesta huolimatta. Olen onnellinen pystyessäni säästämään yleensä kalleimmaksi muodostuvasta osasta mutta kuten olin aikaisemmin kuullut ja olettanut, maksuja muodostui vielä mm. ajoneuvokuluista, prom-lipusta ja illallisesta. Prom-ilta oli tästä huolimatta kaiken vaivan arvoinen ja paras versio siitä, mitä odotin sen olevan.


Onko mahdollista ikävöidä jotakin, jota ei ole vielä menettänyt?



Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna host-perheeni ajoi Roseburgiin, pieneen maalaiskylään Etelä-Oregonissa. Olin odottanut tätä pitkään, sillä host-perheeni vieraillessa heidän tuttavaperheensä luona, pääsin itse yöpymään syksyllä tutustumiini suomalaiseen ja ruotsalaiseen vaihto-oppilaisiin Idaan ja Elsaan. Sain kokea pilkahduksen erilaisesta vaihto-oppilaselämästä omaani verrattuna. Amerikkalaiset maalaistalot, vähäinen liikenne ja loputon auringonpaiste unohtamatta hyvää seuraa (puhumattakaan Euroviisu-videoiden katsomisesta) olisivat jo itsessään olleet tarpeeksi, joten olin todella iloinen saadessani kuulla suunnitelmista lauantaiksi. Yhdessä Idan ja Elsan AFS-vapaaehtoisten ja muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa vietin päivän vaeltamassa luonnossa nähden vesiputouksia ja tutustuen uusiin ihmisiin. Kaiken lisäksi sunnuntaina Idan host-perhe otti minut mukaansa moottroiveneilemään kauniille Umpqua-joelle, ja kiitos perheen isän taitojen, vauhtimme oli sellaisissa lukemissa, että kukaan ei varmastikaan unohtanut pitää kaiteista kiinni.


21.-22. toukokuuta pääsin viettämään aikaa Keski-Oregoniin Ka-Nee-Tah- retkeilyalueelle yhdessä ihanien vaihto-oppilaiden kanssa. Yövyimme tiipeissä, nautimmen lämminvesialtaasta, kuutelimme musiikkia, pelasimme pelejä, otimme kuvia ja nauroimme kyllästymispisteeseen saakka. Näimme myös opastetulla vaellusreitillä intiaanien vanhoja kalliomaalauksia, ja opimme niiden historiasta. Oli hauska huomata, kuinka paljon rennomaksi ilmapiiri ympärillämme oli muuttunut sitten ensimmäisten retkien. Olen niin kiitollinen ihmisille, jotka tekivät päätöksestäni tulla tänne totta, sillä se on mahdollistanut ystävien, joihin tulen vielä pitämään yhteyttä pitkään, saamisen kaikkialta maailmalta.

Aavikkoa ja haaveilua

Alan ymmärtää miksi streotypia tyypillisestä blondista suomalaisesta on syntynyt ja elää...
Ihanin thaimaalainen (lähes kaimani) Mink on syyllinen kuvaryöppyyn
Arjen keskellä host-perheeni halusi minun näkevän Washigtonissa sijaitsevan Seattle-kaupungin, jonka opin toimivan kuvauspaikkana Greyn Anatomia-ohjelmalle. Kun näin kaupungin siluetin pilvenpiirtäjineen lautalta, jolla kuljimme, en ihmetellyt hetkeäkään miksi. Näin ensimmäistä kertaa oikean suurkaupungin enkä malttanut odottaa, mitä kaikkea viikonloppu tulisi pitämään sisällään. Pääsin näkemään kaikki kuuluisimmat nähtävyydet mukaan lukien Seattle Great Wheel-maisemapyörän, Space Needle- näkötornin, lasimuseon, modernin EMP-museon, Pike Place- torin ja sattumalta valaan uimassa sataman lähistöllä. Yllätyksellisintä kuitenkin taisi olla oman suosikkini, salmiakkijäätelön, löytäminen edellämainitsemaltani torilta. Vaikka host-perheeni uteliaana halusi kokeilla tätä tuntematonta mustaa jälkiruokaa, sain kuin sainkin nauttia sen itse loppuun. Tästä puheen ollen, ekologian tunnilla halukkaiden saadessa maistaa erään saniaisen juurta, päädyin olemaan ainoa, opettaja mukaan lukien, joka ei sylkenyt tätä luonnon omaa salmiakkia. Omasta mielestäni se maistui aivan Sisu-pastillilta...




Yläilmoista käsin
Viimeinen kuorokonserttini
Koulun kanssa on pitänyt kiirettä. Kuitenkin ihmisenä, joka ennemminkin saa elinvoimaa tällaisesta elämäntyylistä, saattaa omasta puolestaan vaikuttaa siihen, etteivät puuhat tunnu koskaan loppuvan. Finals-koeviikko on lopultakin ohi ja katse suunnatava tulevaan. Yllätyksellisesti sain luokan korkeimman arvosanan niin ekologian kuin psykologian kokeista eivätkä muutkaan aineet sen huonommin menneet. Töitä on kuitenkin pitänyt tehdä. Lake Oswego High School ei kuulu niihin amerikkalaisiin kouluihin, joissa A+:n ansaitsemiseen riittää pelkästään paikalle ilmestyminen. Ehei, tämän stereotypian olen saanut todistettua omalta kohdaltani vääräksi. Vihdoinkin on alkanut tuntua siltä, että tarinani täällä on lähestymässä loppuaan. Antaessani omatekemiä kiitoskortteja opettajille, lukiessani kavereideni kirjoituksia vuosikirjaani ja kävellessä koulun metsässä muistellen ekologian tuntien luontoretkiä hymyilen samalla pidätellen kyyneleitä. En olisi voinut koskaan kuvitella kuinka vaikeaa tulisi olemaan kuunnella kavereiden ja opettajien sanovan "Kai tulet vielä takaisin?" Tällä hetkellä kun en omaa täydellisestä vastausta. Kyllä, mutta milloin?
Ekologian retki Tyynellä valtamerellä

Tämä kouluvuosi ei olisi ollut sama ilman toisen
vaihto-oppilaan tukea.


Symmetria.

18. huhtikuuta 2016

Lopun alkua vai alun loppua?


Elämä kuljettaa juuri sinne, minne on tarkoitus kulkea.
Jokaikinen ihminen, joka tulee sillä tiellä vastaan, on sinne tarkoitettu.

Elämä on yhtä vuoristorataa. Ylikäytetty lausahdus mutta täyttä totta, ja yleensä alamäki iskee vasten kasvoja kun sitä vähiten osaa odottaa. Lähes 18 vuoden kokemuksella olin kuitenkin valmistautunut ottamaan helmikuun vastaan tuplasateenvarjoin, jotta tänä vuonna tämä epäonnen kuukauteni ei kaataisi vesisankoaan päälleni- ainakaan jäävedellä täytettynä. Kaikesta huolimatta helmikuu kuitenkin onnistui siinä taas. Taikauskoako? Kenties, mutta epäilyttävän paljon ennennäkemättömiä asioita sattui tapahtumaan, joista mainittakoon mm. pommiin nukkuminen juurikin englannin tunnilta, ja kun pieniä ja vähän isompiakin ikäviä asioita kasaantuu päälle ennätykselliset määrät samaan aikaan vuodesta, ajattelutapa muuttuu.

Toisaalta, helmikuulla oli mukaviakin asioita tarjottavanaan, ja tässä vaiheessa voin vain naureskella huonolle tuurilleni. Hiukseni pääsivät lopultakin aivan liian pitkän tauon jälkeen ammattilaisen käsittelyyn, ja vaaleiden raidoitusten sekä leikkuun jälkeinen lopputulos oli enemmän kuin mitä osasin toivoa. Myös lapsenvahtina olen päässyt jo neljään kertaan naapuriston lapsiin tutustumaan, mikä on ollut aivan ihana kokemus! Hipnotic-tanssiryhmän kanssa olimme kahtena viikonloppuna Portlandissa kisaamassa, ja kokemus oli kuin suoraan Abby Lee Dance Studio-ohjelmassa näytettävistä tanssikilpailuista. Kaiken lisäksi toinen esityksemme ansaitsi kultaa. Aina silloin tällöin muistaa oikein kunnolla, että oikeasti asun Amerikassa. Tuo oli juuri sellainen hetki.

15. päivä Presidentin päivän ansiosta pääsin viettämään vapaapäivän OMSI-tieteismuseossa, joka muistutti hyvin paljon Heurekaa. Aika kului nopeasti kierrellen eri tieteenaloihin painottuvia huoneita. Kohokohtana pääsin katsomaan tähtikuvioista kertovaa opastettua "elokuvaa", jossa puoliympyrän muotoiseen katto-osioon heijastettua tähtikartastoa olisin voinut unohtua katselemaan loppupäiväksi.

Portlandin kaunista arkkitehtuuria jään kaipaamaan...


Kalenterin sivun vaihdettuani huokaisin helpotuksesta. Toisaalta pitää vain ihmetellä ajan kulkua. Maaliskuu. Ensimmäistä kertaa on alkanut tuntua, että omassa sängyssä nukkuminen ei ole enää niin kaukana. Ajatukset täytyy kuitenkin vielä suunnata elämään täällä. Joskus se on helppoa, joskus vaikeaa. Omaa mielialaa on itsekin välillä vaikea seurata ja tulkita. Maaliskuu onneksi osasi pitää minut kiireisenä, ja Oregonin kevät kukkivine kirsikkapuineen, tulppaaneineen ja narsisseineen ovat loputtoman vesisateen keskellä auttaneet ylläpitämään positiivista mielialaa.
Alkukuusta pääsin kokemaan ensimmäisen pedikyyrini yhdessä host-äitini sekä toisen host-isoäitini kanssa läheisessä kauneushoitolassa. Koulutehtävien keskelle tälläinen hemmottelu sopi täydellisesti, ja päivän päätteeksi koko perhe kokoontui katsomaan yhdessä Oscar-gaalaa. 13.päivänä koulumme Americana-niminen folk-teemainen kuorokonsertti keräsi jälleen kerran täyden katsomon, ja lavalla yhdessä laulamisesta yritin ottaa kaiken irti vielä kuin se on mahdollista. Onneksi toukokuussa on vielä yksi konsertti odottamassa ennen kuin on hyvästien aika.

Maaliskuun kohokohta oli ilmiselvästi kevätlomalla host-perheeni kanssa tekemä retki Lake Oswegosta rannikon kautta Kalifornian pohjoisosaan, tunnettuun Red Woods -metsään. Lähdimme lauantaiaamuna ja viivyimme tien päällä neljä päivää kulkien vuokratulla asuntoautolla.  Ensimmäisen yömme vietimme Honeyman-retkeilyalueella Florencessa, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Oregonin dyyneiltä. En ollut aikaisemmin ollut edes tietoinen tällaisen paikan olemassaolosta täälläpäin Amerikkaa. Tämän lisäksi pääsimme ajamaan "hiekkamönkkäri" tyyppisillä autoilla ympäri jyrkkiäkin dyynejä ammattilaisen kyydittämänä, mikä oli niin upea kokemus, etten tiennyt, miten voisin kiittää perhettäni tarpeeksi.

Pääsimme ajelulla myös aivan meren vierelle






Salaisuuksien ranta
Isä & tytär; satukirjakuva Bullards- rannalta
Seuraavien päivien aikana ajoimme useita tunteja nähden Oregonin upeaa luontoa kuten monia rantoja majakkoineen ja jyrkkine harjanteineen, maatiloja eläimineen sekä pikkukyliä perinteisine amerikkalaisine taloineen. Sää saattoi muuttua tuulisesta rankkasateesta auringonpaisteeseen useasti yhden päivän sisällä, mutta olen oppinut sen olevan luonnollista Oregonissa. Eräs kauneimmista kohteista, joissa kävimme oli The Secret Beach, joka nimensä mukaisesti on piilossa jyrkän ja liukkaan metsäreitin takana. Tämän takia ranta on pysynyt lähes autiona. Vaikka aallot olivat tällä kertaa niin suuret ettemme päässeet kulkemaan rantahiekalle, aurinko kuitenkin yllätti meidät säteilyllään, joten pystyimme pysähtymään piknikille tämän kauniin rannan viereiselle kalliolle. Viimeisenä päivänä ajoimme yli Kalifornian pohjoisrajan, ja päädyimme lähes välittömästi valtavan kokoisten puiden ympäröimiksi. Olimme saapuneet määränpäähämme. Red Woods oli upea kokemus, ja nyt voin sanoa käyneeni Kaliforniassa, vaikkakin maisemat eivät ehtinetkään tällä matkalla paljoakaan muuttua Oregonista.
Jättiläisten maassa
Maaliskuun 25.päivä host-perheeni yllätti minut muistamalla syntymäpäiväni. Olin yöpynyt edellisen yön host-sisarusteni kanssa isovanhempien luona, ja ensiotteeksi aamulla pääsin etsimään syntymäpäiväkortteja ympäri taloa, ja aamiaiseksi syömään pannukakun, johon oli suklaahipuilla kirjoitettu 18. Kotiin palattuani en voinut uskoa, kuinka paljon vaivaa eteeni oli nähty. Taivaallisen hyvänmakuinen sitruunakakku oli tilattu läheisestä leipomosta, onnentoivotusilmapallot laitettu odottamaan eteisaulaan, ja lahjat aseteltu pöydälle avaamista varten. Perheeltäni sain kirjan täynnä upeita maisemakuvia Oregonista sekä Oregon-kaulakorun. Päivän päätteksi menimme yhdessä nauttimaan illallisen Portlandiin Spaghetti Factor-nimiseen pastaravintolaan. En olisi voinut toivoa parempaa 18-vuotis syntymäpäivää!

Täydellinen ilta
Toiveeni on jo toteutunut saadessani asua täällä





22. helmikuuta 2016

Aaltojen mukana.



Koska yksinkertainen osoittautuu usein kauniiksi ja luonto osaa puhua puolestaan, ensimmäinen osio postauksestani koostuu ainoastaan kuvista, jotka olen ottanut Gearhart- rannalta kaverini ranta-asunnon läheisyydestä joululoman viimeisellä viikolla.Vaikka muualla pyryttikin lunta, saimme nauttia auringonpaisteesta ja upeista maisemista murehtimatta maailman menoja. Auringonlaskun seuraaminen iltahämärässä rannalla oli henkeäsalpaavan kaunista, mutta valokuviin en saanut vangittua puoliakaan todellisesta väriloistosta tai tunnelmasta. Mieleeni tuo ilta on kuitenkin piirtynyt lopullisesti.


Mitä jos vain pysähdytään ja jäädään katsomaan horisonttia?

"Adventure is worthwhile"

Tammikuu alkoi päivän kestävällä lumisateella (vihdoinkin!), jonka takia liikenne meni sekaisin ja julkiset rakennukset suljettiin. Lumen määrään nähden tämä vaikutti mielestäni ylireagoinnilta, joten välillä olikin vaikeaa olla hymyilemättä liikaa ihmisten kertoessa aiheesta miettiessäni kuinka Suomessa elämä jatkuu normaaliin tapaan olivat autot kuinka lumen peitossa tahansa. Vapaapäivä koulusta oli kuitenkin mukava yllätys näin loman päätteksi. Viikon kohokohta oli epäilemättä Monsters of Hiphop-tapahtuma, josta jo kirjoittelinkin viime postauksessani. Yhteensä viikonloppuna tässä länsirannikon suurimmassa hiphop-tapahtumassa tanssittua tuli noin kymmenen tuntia useita sarjoja opetellen ja esiintyen, mikä tuntui kyllä maanantai aamuna kehossa. Se oli kuitenkin pieni hinta otten huomioon, että olen nyt ollut opettelemassa sarjoja maailmantunnetuilta koreografeilta, ketkä ovat työskennelleet yhdessä mm. Beyoncen, Jlo:n, Ariana Granden, Madonnan ja Nicki Minajin kanssa. Listaa voisin jatkaa vielä pitkään.

Tammikuu kului odotetusti nopeasti normaaleja päivärutiineja noudattaen, ja kuun viimeisellä viikolla koitti lopultakin aika suorittaa ensimmäisen jakson loppukokeet. Erona Suomen lukion jaksokokeisiin, yhden kokeen sijasta päivän aikana tuli tehdä koko puolenvuoden aikana opetettuja asioita kattavat kahdesta kolmeen koetta oppiaineista riippuen. Tiistaina sainkin pois päiväjärjestyksestä jo englannin, matematiikan ja liikunnan, ja keskiviikkona historian sekä ekologian. Torstaina oli vielä vuorossa kuoron pienryhmissä suunniteltujen musiikkiesitysten esittäminen luokalle, ja journalismissa aiheeseen liittyvän elokuvan katsomista, sillä olimme kokeemme jo suorittaneet julkaistuamme oman sanomalehtemme edellisellä viikolla.

Toinen artikkeleistani, joka selvitti joulupukkiin
liittyviä uskomuksia ympäri maailmaa.
Koulunkäynti vieraalla kielellä on sujunut odotettua paremmin. Loppukokeista Englannin A- jäi matalimmaksi arvosanakseni, ja englannin kuunteleminen tunneilla on ajan myötä muuttunut vaivattomaksi. Journalismista muodostui loppujenlopuksi suosikkiaineeni, sillä sain huomata että vieras kielikään ei ole este kirjoittamisesta nauttimiselle. Mahtavaltahan se tuntui jakson päätteeksi nähdä oma nimi painettuna koko koululle jaettavien lehtien sivuilla.

Ensimmäinen kertani vuorilla.
Tammikuun 31. päivänä puin laskettelumonot jalkaani kahden vuoden tauon jälkeen, kun yhdessä muiden alueemme AFS-vaihto-oppilaiden kanssa pääsimme viettämään vauhdikkaan ja nauruntäyteisen päivän Timberline Lodge- laskettelualuella Mt. Hood-vuorella. Omaksi yllätyksekseni liikeradat palautuivat nopeasti mieleen, ja aamun oppitunnin jälkeen pystyin sulavasti laskettelemaan myös sinisiksi merkityillä reiteillä. Maisemat lähellä vuoren huippua olivat uskomattomat. Loputtomaan jatkuvat, monille eri reiteille jakautuvat rinteet voittivat Suomen laskettelukeskusten mäet mennen tullen. Kuuma kaakao ja hyvä seura kruunasivat päivän. Hymyä oli turhaa yrittää piilotella kotiin palatessani.

Ennen lumisadetta.











5. tammikuuta 2016

Kun joulu onkin ohi.



Niityllä lunta. Hiljaiset kadut. 
 Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus. 
Muistojen virta. Lapsuuden sadut.
 Sanoma joulun, on uusi mahdollisuus.
Joulu on taas, riemuitkaa nyt.

Perinteiset Kauniit joululaulut, sekä Michael Bublen joululevy ovat taas jälleen kerran muutaman kuukauden loputtoman kuuntelun sekä pianonsoiton jäljiltä siirretty syrjään odottamaan ensi joulua. Tänä vuonna Tulkoon joulu, omien vanhempieni suosikkijoululauluna, sai vielä entistä syvemmän merkityksen muistuttaen rakastavasta perheestäni siellä meren toisella puolen.

Heti joulukuun alussa sain huomata, kuinka antamisen ilo ja muiden auttaminen nostattavat joulumieltä runsain mitoin, saadessani osallistua AFS-järjestön vuosittaiseen greippi ja appelsiini-vapaaehtoismyyjäisiin. Aamupäivä kului nopeasti tyhjentäessä hedelmäkuormaa rekan kyydistä yhdessä monien alueemme vaihto-oppilaiden kanssa, ja iltapäivän vietin AFS- tukihenkilöni Marilynin, sekä Maiten (vaihto-oppilas, joka vietti ensimmäisen viikkonsa asuen host-perheeni luona kanssani) kanssa edustaen järjestöä hedelmien tilaajille. Loistavan mutta työntäyteisen päivän jälkeen saimme molemmat vielä laatikollisen greippejä host-perheillemme vietäväksi.

Kaikki hedelmät tarkistimme mahdollisilta pilaantumisilta.
Joulukuun 6. päivänä sain juhlistaa Suomen itsenäisyyttä osallistumalla Hipnotic-ryhmän kanssa tanssikoulun vuosittaiseen joulunäytökseen, jota host-äitini sekä AFS- tukihenkilöni pääsivät ilokseni katsomaan. Esittämämme I can´t feel my face-tanssirutiinin ääressä olemme koko syyslukukauden ahertaneet, ja pääesiintymisemme tapahtuu tammikuussa suuressa Monsters of hiphop- tapahtumassa Washingtonissa. Viikonlopun mittaista tapahtumaa odotan innolla, erityisesti opetustuokioita ammattilaisten parissa, keitä opettajamme mukaan on hyvin mahdollista olla bongannut TV:stä erilaisista tanssiohjelmista. Vaikka tapahtuman aikataulu on itselleni vielä tässä vaiheessa epäselvä, tiedän että hiphop- tanssijoiden taso tulee olemaan todella korkea ammattilaisten tullessa laajalta alueelta esittelemään taitojaan mahdollisille tuleville työnantajille. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen pystyässeni ottamaan osaa tällaiseen tapahtumaan ja ylipäänsä jatkamaan tanssimista suosikkilajini parissa näin upean ryhmän kanssa.
 Videossa näkyy hyvin lyhyt pätkä esityksestämme, itse tulen
vasemmalta etureunaan tanssimaan.


12. päivä joulukuuta kuuluu ehdottomasti parhaisiin kokemuksiini koko tähänastisen matkan ajalta. Vaikka en itse lähes koskaan seuraa urheilutapahtumia, enkä miellä penkkiurheilua kovinkaan kehittäväksi ajanviettotavaksi, sai Portlandissa pelattu Blazer vs. Knicks -koripallopeli tämänkin tytön jännittämään tulosta loppusuoralle asti. Areenalle oli kokoontunut AFS- vaihto-oppilaita, host-perheenjäseniä, sekä muita vapaaehtoisia laajalta alueelta ympäri Länsi-Amerikkaa. Vaikka paikallinen joukkue hävisikin täpärästi, oli peli viihdyttävää katsottavaa. Illan päätteksi kaikki halukkaat vaihto-oppilaat saivat vielä mahdollisuuden astua itse pelikentälle ja laittaa koripallonheittotaitonsa koetukselle.

Pelin jälkeen tapasin vihdoinkin kaksi vaihto-oppilasta, suomalaisen Iidan ja ruotsalaisen Elsan, joiden oli tarkoitus yöpyä host-perheeni luona heidän host-perheidensä kaukaisen sijainnin takia. Ilta jatkui osaltamme yli puolenyön jutellessamme kaikesta tähänasti kokemastamme Amerikassa. Yllätyin kuullessani, kuinka paljon alueelliset erot vaikuttavatkaan arkeemme, vaikka samassa osavaltiossa asummekin. Lehmien lypsäminen, pienet koulut, ja maatalouteen keskittyvät oppitunnit ovat vastakohta omaan tämänhetkiseen elämääni Lake Oswegossa, yhdessä Oregonin varakkaimmissa asuinalueissa. Kuitenkin eroista huolimatta olemme kaikki kolme nauttineet ajastamme täällä runsain mitoin.

Tapahtuuko tämä oikesti minulle?
Laatuaikaa Marilynin sekä vaihto-oppilaiden parissa
Lopulta pääsin itsekin yrittämään samaiselle pelikentälle

Suomalainen geeniperimä...

Joululoma alkoi mukavissa merkeissä päästessäni kokeilemaan sisäluistelukaukaloa Portlandissa sijaitsevaan kauppakeskukseen kavereideni kanssa. Valitettavasti sain huomata ennakkoluuloni täkäläisten nuorten luistelutaidottomuudesta osoittautuvan melko oikeaksi. Sain kuitenkin itse nauttia luistelun vauhdista ja yrittää opastaa muutamaa kaveriani eteenpäinluistelussa sekä sirklaamisessa. Päivän liikuntasuorituksen jälkeen kävimme vielä yhdessä täyttävällä kiinalaistyyppisellä luonaalla sekä kiertelemässä muutamassa liikkeessä ennen kotiinpaluuta.


Loimme ääniä putkia soittamalla
Loman ensimmäisen viikon aikana kävin host-siskojeni kanssa Portland Children´s Museum:ssa, joka oli ikään kuin pienempi ja vähemmän tieteisiin painottuva versio Heurekasta. Pääsimme kokeilemaan savenmuotoilua, askartelemaan kierrätysmateriaaleista, tutkimaan ääniaaltoja ja leikkimään mm. eläinlääkäriä ja kauppaa. Sisäänpääsymaksuun sisältyi myös pääsy katsomaan mielenkiintoista esitystä, jossa esiteltiin erilaisia hulatansseja.


En välttynyt Star Wars-hysterialta
En aio valehdella. Aika ennen jouluaattoa oli henkisesti vaikeaa, vaikka olinkin yrittänyt olla varautunut romahdukseen. Omat ajatukseni ja tunteeni olivat niin ristiriitaisia, että välillä tuntui mahdottomalta selvittää, mitä oikeasti haluan. Vaikeimpina aikoina tuntui, että kaikki jouluun liittyvä oli kadoksissa, joulumieleni mukaanlukien. Pahinta oli huomata, kunka yleensä vuodein odottamimmastani päivästä tuli päivä, jota pelkäsin eniten.
Kaikesta huolimatta halusin nauttia tästä ainutkertaisesta mahdollisuudesta kokea amerikkalainen joulu. Selvisin masentavimman ajan yli, ja 24.12 vietin mahtavan aattoillan host-perheeni sekä heidän 20 sukulaisen ja tuttavan parissa syöden, jutellen, pianoa soittaen sekä pelaten hauskaa lahjanvaihtopeliä.

Yön aikana joulupukki oli ehtinyt vierailla talossamme, sillä joulupäivään herätessä kuusenalusta oli täynnä lahjoja. Sain myös ensimmäistä kertaa kurkistaa joulusukan sisään, ja huomata saaneeni pieniä lahjoja myös sitä kautta. Host-perheeltäni sain ihania lahjoja, jotka tulevat Suomessa muistuttamaan aina tästä joulusta sekä koko vuodesta. Onnekseni myös Suomesta tuomani lahjat kuten mummini kutomat villasukat otettiin ilolla vastaan perheen kesken.
 
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta














13. joulukuuta 2015

Pitkän matkan takaa.


Viikot ovat vierähtäneet ohitseni sitä vauhtia, että muutama päivän kuluttua tulee tulostani kuluneeksi neljä kuukautta. Uskomatonta. Paljon on jälleen ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen, ja nyt vihdoinkin sain järjestettyä aikaa kirjoitella, ja samalla palauttaa mieleeni useamman viikon takaisia tapahtumia.

Lokakuun loppupuolella pääsin koulun Bel Canto-kuoron jäsenenä osallistumaan kahteen erilaiseen kuorokonserttiin. Ensimmäinen oli omalla koulullamme järjestetty vuosittainen syyskonsertti, jossa kaikki lukiomme viisi kuoroa esiintyivät, ja toinen Portlandissa sijaitsevassa lukiossa pidetty kuorofestivaali. Syyskonsertissa olimme pukeutuneet amerikkalaiseen tyyliin kaapuihin, joita olen tottunut kuvittelemaan gospel laulajien usein pitävän. Syyslukukauden alussa tilaamamme mittatilausmekot ehtivät onneksemme saapua toiseen esitykseemme mennessä. Festivaaleilla tunnelma oli todella kannustava, ei lainkaan kilpailuhenkinen, kuorojen esiintyessä toisilleen ja ammattilaisen antaessa palautetta jokaisen esityksen jälkeen. Molemmat esiintymiskertamme menivät kuoromme osalta hyvin, ja tuntuihan se hienolta päästä kokemaan amerikkalaisten koulujoukkueiden yhteishenki tällaisella tavalla.



Bel Canto ja afrikkalainen tervehtimislaulu- itse olen eturivissä kahdeksas oikealta

Astoria Column
23.päivä lokakuuta pääsin matkustamaan viikonlopuksi perheeni mukana uudestaan yhteen lempipaikoistani, länsirannikolle. Viivyimme perheen tuttavapariskunnan kanssa heille perinnöksi jääneessä asunnossa Astoria-nimisessä pikkukaupungissa aivan meren äärellä. Kolmen päivän aikana ehdin käydä katsomassa Astoria Column- näkötornia, kävellä useamman kerran rannalle, nähdä kaupungin rakennustyyliä, pelata lautapelejä, nähdä ensimmäistä kertaa meduusoja, käydä ostoksilla läheisessä kahvilassa, maistaa aitoa kotitekoista mac&cheese:iä sekä sekä nauttia Oregonin syksyisistä sadekuuroista.

Ensimmäinen hiekkalinnani

 Tyyni aamu, meri ja aurinko

Trick or treat?

Jo lokakuun alusta lähtien merkkejä halloweenin lähestymisestä oli lähes mahdotonta olla huomaamatta, ja mitä lähemmäs itse karkki vai kepponen- päivää tultiin, sitä innokkaammaksi ihmiset muuttuivat. Kauppojen valikoimat pursuivat koristeita ja naamiaisasuja, ja naapureiden pihat muistuttivat vaarallisen paljon stereotyyppistä amerikkalaista koristelua: missään ei säästellä! Host-perheeni mukana pääsin muutamaan halloween-tarvikekauppaan, joiden valikoimista löytyi kaikkea mahdollista maapähkinävoileipäasusta mekaanisiin kummituksiin.

Aherruksen tulos
Päivää ennen halloweenia menin koulukavereideni kanssa katsomaan yhtä lukukauden viimeisimmistä jalkapallopeleistä läheiselle lukiolle. Halloweenin kunniaksi katsojien oli tarkoitus pukeutua naamiaisasuihin, mistä sain itse tietää vasta liian myöhään ehtiäkseni ostamaan puvun. Omasta kaapistani täytyi sitten etsiä jotakin päälle pantavaa, ja päädyinkin pukeutumaan 50-luvun tyyliin kampauksineen päivineen. Kaatosateen takia päädyimme melko pian jättämään pelin katsomisen, ja siirryimmekin viihtyisään lounasravintolaan lämmittelemään ja syömään. Itse halloweenin vietin ihanan leppoisissa merkeissä host-perheeni kanssa ja pääsin jopa katsomaan host-siskojeni, (riikinkukkotytön sekä noidan), tuottoisaa karkki vai kepponen- kierrosta taka-alalta.

Portlandissa valokuvaamista riittäisi

Marraskuisena lauantai-iltapäivänä pääsin viettämään aivan mahtavaa aikaa Portlandiin kahdeksan muun AFS-vaihto-oppilaan kanssa omatoimisesti järjestetyn tapaamisen ansiosta. Kiertelimme ympäri kaupunkia ja saimme jakaa omia tähänastisia kokemuksiamme toisillemme, mikä oli kyllä mukavaa vaihtelua normaaliin arkeen. Toiset vaihto-oppilaat kun ovat ainoat ihmiset, jotka todella voivat ymmärtää, mitä tähän kokemukseen kuuluu.
Elämäni ensimmäinen frappuccino
Portlandissa on jotakin todella viehättävää. Kaupunki eroaa kaikista ennen näkemistäni paikoista, ja sen motto "Keep Portland strange" kuvaa jo paljon erilaisuuteen pyrkimisestä. Korkeiden rakennusten välissä kasvavat puut ja erikoisputiikit, sekä maailman suurin kirjakauppa, jossa voisi helposti kuluttaa kokonaisen päivän, tekevät Portlandista ainutlaatuisen. Välillä pysähdyn vain miettimään, kuinka onnellisessa asemassa olenkaan saadessani mahdollisuuden päästä näkemään kaikki tämä omin silmin.
 
Katsomassa koulun Addams Family -musikaalia
Marraskuun lopulla vihdoinkin koitti aika päästä ensimmäistä kertaa syyslukukauden aikana viikon mittaiselle lomalle koulusta. Torstaina olleen kiitospäivän lisäksi aikaa jäi paljon muullekin toiminnalle kuten elokuvateatteriin menemiselle, kokkaamiselle, jäähallissa luistelemiselle, piparkakkutalon koristelemiselle sekä lukion musikaalin näkemiselle. Oli mukava kuulla historiallisia tapahtumia kiitospäivän alkuperästä, ja päästä maistamaan perinteisiä juhlapyhään liittyviä herkullisia ruokia kuten täytettyä kalkkunaa ja karpalojäädykettä. Itse tein karjalanpiirakoita ja munavoita tuomaan uusia makuja pöytään. Ruisjauho taisi olla hieman liian erikoinen tuote monelle maistajalle, mutta urheasti kaikki ainakin yhden piirakan uskalsivat kokeilla.
 
Karjalanpiirakat testissä
Kiitospäivän illallinen- ja kalkkuna, jonka sain itse täyttää
Suomen lippu oli päässyt koristamaan jäähallin seinää

Joulukuusta valitsemassa

Nyt pikkuhiljaa olen yrittänyt selittää itselleni, että tänä vuonna joulu tulee olemaan erilainen kuin mihin olen tottunut. Itseäni voisin kuvailla todelliseksi jouluihmiseksi, jolle kaikesta tärkeintä ovat vuosittain toistuvat perinteet, kuten itsetehdyt joululahjat, hautausmaalla käynti, lumi sekä perheen kanssa yhdessä oleminen. Vaikka tiedän ajan tulemaan olemaan vaikeaa täällä, yritän ottaa kaiken irti amerikkalaisesta joulusta. Sellaisen tulen nimittäin kokemaan ainoastaan kerran elämässäni.  Suomalaisten joululaulujen soittaminen pianolla, ja jouluvalojen loisteen katseleminen auttavat synkimmänkin ajan koittaessa. Kaikesta selvitään. Aina on selvitty.


Kuoromme esiintyi Lake Oswegon keskustassa ennen jouluvalojen sytyttämistä