Epäonnistumiset, häpeä ja pettymykset tekevät meistä juuri sellaisia ihmisiä, joina meidän on tarkoitettu elävän. Ne vahvistavat ja opettavat. En osaa vielä kuvitellakaan kaikkia niitä asioita, joita tulen tekemään väärin vaihtovuoteni aikana. Niitä asioita, joista jääneet muistot tulen haluamaan pyyhkimään mielestäni. Kun niin tapahtuu, yritän palauttaa tämän tekstin mieleeni ja unohtaa katumuksen. Olenhan kuitenkin vain ihminen, joka tarvitsee näitä muistoja pystyäkseen tulevaisuudessakin olemaan tarpeeksi rohkea toteuttaakseen unelmiaan.
Vaikeita elämänohjeita, mutta varmasti tarpeen. En lähde Amerikkaan asti murehtimaan päätäni täyteen kaikella mahdollisella murehdittavalla, kun voin samaisen tehdä liiankin helposti jo täällä. Harva ihminen saa mahdollisuuden aloittaa elämisen puhtaalta pöydältä. Miksi tuhlata se sen sattuessa kohdalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti