-Is anything forever-
Aivan
liian pitkän tauon jälkeen ehdin lopultakin jakaa ajatuksiani Internetin ihmeelliseen maailmaan. Vaikka nyt eletäänkin jo kesäkuuta,
yritän siirtää ajatukseni huthtikuun viimeiseen lauantaihin, jolloin
sain kokea ehdottomasti yhden amerikkalaisimman ja muistorikkaimman
kohokohtani vuoden ajalta. Puhun tietenkin Promista.
Kiitos Portlandissa järjestetyn
Abby´s Closet-
tapahtuman, sain hyväkuntoisen prom-mekkoni ilmaiseksi. Tapahtuman
ideana on antaa käytettyjä mekkoja nimenomaan prom-tansseja varten, ja
vaikka jo ennen aamu kahdeksaa jonottamassa oli ainakin yli 500 nuorta,
olin yllättynyt, kuinka hyvin tapahtuma oli organisoitu. Seitsemän
tunnin odottamisen jälkeen pääsin lopultakin etsimään unelmieni mekkoa
yli tuhannen mekon valikoimasta. Puolentunnin aikarajoituken takia
paniikki alkoi iskeä nopeasti käytyäni läpi jokaikisen rekin mitään
löytämättä. Ihmeen kaupalla onnistuin saamaan käsiini tulevan mekkoni ja
vielä nauttia kaikesta kaaoeksesta huolimatta. Olen onnellinen
pystyessäni säästämään yleensä kalleimmaksi muodostuvasta osasta mutta kuten olin aikaisemmin kuullut ja olettanut, maksuja muodostui
vielä mm. ajoneuvokuluista, prom-lipusta ja illallisesta. Prom-ilta oli tästä huolimatta kaiken vaivan arvoinen ja paras versio siitä, mitä odotin sen olevan.
|
Onko mahdollista ikävöidä jotakin, jota ei ole vielä menettänyt? |
|
|
|
Toukokuun
ensimmäisenä viikonloppuna host-perheeni ajoi Roseburgiin, pieneen
maalaiskylään Etelä-Oregonissa. Olin odottanut tätä pitkään, sillä
host-perheeni vieraillessa heidän tuttavaperheensä luona, pääsin itse
yöpymään syksyllä tutustumiini suomalaiseen ja ruotsalaiseen
vaihto-oppilaisiin Idaan ja Elsaan. Sain kokea pilkahduksen erilaisesta vaihto-oppilaselämästä omaani verrattuna. Amerikkalaiset
maalaistalot, vähäinen liikenne ja loputon auringonpaiste unohtamatta
hyvää seuraa (puhumattakaan Euroviisu-videoiden katsomisesta) olisivat
jo itsessään olleet tarpeeksi, joten olin todella iloinen saadessani
kuulla suunnitelmista lauantaiksi. Yhdessä Idan ja Elsan AFS-vapaaehtoisten ja
muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa vietin päivän vaeltamassa
luonnossa nähden vesiputouksia ja tutustuen uusiin ihmisiin. Kaiken
lisäksi sunnuntaina Idan host-perhe otti minut mukaansa
moottroiveneilemään kauniille Umpqua-joelle, ja kiitos perheen isän
taitojen, vauhtimme oli sellaisissa lukemissa, että kukaan ei
varmastikaan unohtanut pitää kaiteista kiinni.
21.-22.
toukokuuta pääsin viettämään aikaa Keski-Oregoniin Ka-Nee-Tah-
retkeilyalueelle yhdessä ihanien vaihto-oppilaiden kanssa. Yövyimme
tiipeissä, nautimmen lämminvesialtaasta, kuutelimme musiikkia, pelasimme
pelejä, otimme kuvia ja nauroimme kyllästymispisteeseen saakka. Näimme myös opastetulla vaellusreitillä intiaanien vanhoja kalliomaalauksia, ja opimme niiden historiasta. Oli hauska huomata, kuinka paljon rennomaksi ilmapiiri ympärillämme oli muuttunut sitten ensimmäisten retkien. Olen
niin kiitollinen ihmisille, jotka tekivät päätöksestäni tulla tänne
totta, sillä se on mahdollistanut ystävien, joihin tulen
vielä pitämään yhteyttä pitkään, saamisen kaikkialta maailmalta.
|
Aavikkoa ja haaveilua |
|
Alan ymmärtää miksi streotypia tyypillisestä blondista suomalaisesta on syntynyt ja elää... |
|
Ihanin thaimaalainen (lähes kaimani) Mink on syyllinen kuvaryöppyyn |
Arjen
keskellä host-perheeni halusi minun näkevän Washigtonissa sijaitsevan
Seattle-kaupungin, jonka opin toimivan kuvauspaikkana Greyn
Anatomia-ohjelmalle. Kun näin kaupungin siluetin pilvenpiirtäjineen
lautalta, jolla kuljimme, en ihmetellyt hetkeäkään miksi. Näin
ensimmäistä kertaa oikean suurkaupungin enkä malttanut odottaa, mitä
kaikkea viikonloppu tulisi pitämään sisällään. Pääsin näkemään kaikki
kuuluisimmat nähtävyydet mukaan lukien Seattle Great
Wheel-maisemapyörän, Space Needle- näkötornin, lasimuseon, modernin
EMP-museon, Pike Place- torin ja sattumalta valaan uimassa sataman
lähistöllä. Yllätyksellisintä kuitenkin taisi olla oman suosikkini, salmiakkijäätelön, löytäminen edellämainitsemaltani torilta. Vaikka host-perheeni uteliaana halusi kokeilla tätä tuntematonta mustaa jälkiruokaa, sain kuin sainkin nauttia sen itse loppuun. Tästä puheen ollen, ekologian tunnilla halukkaiden saadessa maistaa erään saniaisen juurta, päädyin olemaan ainoa, opettaja mukaan lukien, joka ei sylkenyt tätä luonnon omaa salmiakkia. Omasta mielestäni se maistui aivan Sisu-pastillilta...
|
|
|
Yläilmoista käsin |
|
Viimeinen kuorokonserttini |
Koulun
kanssa on pitänyt kiirettä. Kuitenkin ihmisenä, joka ennemminkin saa
elinvoimaa tällaisesta elämäntyylistä, saattaa omasta puolestaan
vaikuttaa siihen, etteivät puuhat tunnu koskaan loppuvan. Finals-koeviikko
on lopultakin ohi ja katse suunnatava tulevaan. Yllätyksellisesti sain
luokan korkeimman arvosanan niin ekologian kuin psykologian kokeista
eivätkä muutkaan aineet sen huonommin menneet. Töitä on kuitenkin
pitänyt tehdä. Lake Oswego High School ei kuulu niihin amerikkalaisiin
kouluihin, joissa A+:n ansaitsemiseen riittää pelkästään paikalle
ilmestyminen. Ehei, tämän stereotypian olen saanut todistettua omalta
kohdaltani vääräksi. Vihdoinkin on alkanut tuntua siltä, että tarinani
täällä on lähestymässä loppuaan. Antaessani omatekemiä kiitoskortteja
opettajille, lukiessani kavereideni kirjoituksia vuosikirjaani ja
kävellessä koulun metsässä muistellen ekologian tuntien luontoretkiä
hymyilen samalla pidätellen kyyneleitä. En olisi voinut koskaan kuvitella
kuinka vaikeaa tulisi olemaan kuunnella kavereiden ja opettajien sanovan "Kai tulet
vielä takaisin?" Tällä hetkellä kun en omaa täydellisestä vastausta. Kyllä,
mutta milloin?
|
Ekologian retki Tyynellä valtamerellä |
|
Tämä kouluvuosi ei olisi ollut sama ilman toisen
vaihto-oppilaan tukea. |
|
Symmetria. |