Silloin aurinko paistoi.

Toukokuun 15. päivä sain vihdoinkin AFS:ltä uutta tietoa sähköpostitse kesken koulupäivän. Järjestö oli jakanut meidät vaihto-oppilaat lennätettäviksi yhteen seuraavista viidestä kaupungista: New York, Chicago, Houston, Seattle tai Los Angeles. Sain päämääräkseni Seattlen, joka sijaitsee Washingtonin osavaltiossa. Nämä kaupungit määräsivät myös osavaltiovaihtoehtomme. Sain siis tietää, että tuleva kotini sijaitsee joko Idahossa, Montanassa, Alaskassa, Oregonissa, Wyomingissa, Utahissa tai Washingtonissa. Eihän näistä tiedoista vielä paljon saanut selville, mutta kyllähän tämä riitti alati kasvavaa uteliaisuuden siementä ruokkimaan. Pienen Google-tarkkailun lopputuloksena sain todeta, että nuo kaikki yllämainisemani osavaltiot vaikuttavat kauniilta vuorineen ja runsaine metsineen. Toiset sijaitsevat Tyynenmeren rannalla, toiset sisämaassa. Nyt ei auta muu, kuin odottaa lopullista sijoitusmääränpäätä.

           
                  Washington                                Utah                                    Montana

   

         
                     Alaska                                    Idaho                                         Oregon

Toiseksi tarvitsin viisumin, jota varten AFS lähetti sähköpostitse ohjeet ja aikataulun Helsingissä sijaitsevaan Yhdysvaltain konsulaattiin menosta. Aamupäivällä 5.kesäkuuta lähdin pienryhmän mukana kohti konsulaattia AFS:sän bussin luota. Mukanani kulkivat järjestön ohjeistuksen mukaisesti passini, valokuvani sekä muutama jo aikaisemmin täytetty lomake. Päästyäni läpi turvatarkastuksesta, otin vuoronumeron, odotin hetken ja sitten pääsinkin jo luovuttamaan passini suomea puhuvalle naisvirkailijalle. Tämän jälkeen pääsin toiselle vastaanottoluukulle, jossa kysyttiin englanniksi, minne olen matkustamassa ja kerrottiin, että viisumilupani on hyväksytty.

Sää tuona päivänä oli uskomattoman tyyni ja kaunis. kävellessäni Eteläsataman ohi kohti Kampin keskustaa tuntui vihdoinkin siltä, että olin lomalla. Seuraavan bussin lähtöön olisi reilusti aikaa ja aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla. En voinut olla kuvittelematta ensi syksyäni. Kävellessäni lähes tyhjillä kaduilla tuntui ensi kertaa siltä, että perhetietojeni saamiseen ei kestäisi enää kauan aikaa.