Kun kaikki muuttuu.

Kohta, alle neljän päivän päästä, kaiken täytyy olla valmista. Valmistelut ovat johtaneet siihen hetkeen, kun astun lentokoneeseen ja voin suunnata oletukseni sekä ajatukseni ainoastaan tulevaan. Miten tähän pisteeseen on päästy?

AFS:ltä on vielä muutamaan otteeseen saapunut sähköpostia koskien enimmäkseen USA:n AFS:lle lähetettäviä papereita. Päivitetyt terveys- ja rokotetiedot sekä uusin todistus englanniksi käännettynä lähtivät postissa järjestön Helsingin toimistoon heinäkuun lopulla. Näiden ohella lähetin myös vanhempien allekirjoitukset vaatineen Statement of Clarification -lomakkeen, joka selvittää, ettei järjestö voi taata mm. vaihto-oppilaan pääsevän mukaan koulun urheilujoukkueisiin tai saavan päättötodistusta koulusta.
Toiseksi järjestö lähetti ohjeet maistraattiin ja KELA:an tehtävistä muuttoilmoituksista. Monisivuisten papereiden täyttö sujui vaivattomasti ohjeita seuraten. Samalla tein myös matkustusilmoituksen ulkoministeriöön AFS:sän toiveiden mukaan.

Joitakin päiviä sitten sain myös lisätietoa lennoistani sekä ensimmäisten päivien tapahtumista. Lennän siis Islannin kautta Seattleen Icelandair-koneella kolmen muun suomalaistytön kanssa. Seattlestä jatkan viimeisimpien tietojen mukaan bussilla Portlandin alueelle, mikä vie noin kolme tuntia. Kymmenen tunnin aikaeron takia lentomatkani Suomesta Yhdysvaltoihin "kestää" ainoastaan muutaman tunnin, joten olen perillä jo lähtöpäivänäni. Bussimatkan jälkeen pääsen lepäämään ja tottumaan uuteen kieleen AFS-vapaaehtoisen kotiin lauantaihin saakka, jonka jälkeen osallistun nelituntiselle orientaatioleirille. Tämän jälkeen tapaan vihdoin host-perheeni.

Tämän lisäksi on täytynyt tehdä vielä omia valmistautumisia kuten kirjoittaa ja kokeilla suomalaisia reseptejä perheelle vietäväksi, tehdä valmiiksi pientä Suomi-tietopakettia muistitikulle, opetella englanniksi sanoja, joita tulen tarvitsemaan kertoessani jenkeille Suomesta, ostaa tuliaisia ja paljon muita asioita, käydä lääkärillä pyytämässä resepti lääkkeisiin turvatarkastuksia varten sekä miettiä, mitä pakata käyden samalla kesätöissä.

Helsingissä kuvaamassa ja ostamassa viemisiä

Host-siskoni juhlivat syntymäpäiviään viime kuussa ja saivat sen kunniaksi hieman postia Suomesta. Frozen-korttien lisäksi paketit sisälsivät muumitikkarit, pinnejä, Topmodel-tarra-arkit sekä pienen kirjeen. Postista löysin ihanan vihreän Muumi-kirjekuoren, joka oli ehdottomasti saatava kuljettamaan paketteja Yhdysvaltoihin.

Hyvää syntymäpäivää!

Ennen lähtöäni olisi tarkoitus kirjoittaa vielä postaus kaikesta siitä, mitä tulen pakkaamaan mukaani seuraavaksi kymmeneksi kuukaudeksi. Siihen asti yritetään nauttia vielä viimeisistä mutta onneksi aurinkoisista kesälomapäivistä.