Pikkuhiljaa.

Ensimmäinen viikkoni Amerikassa on nyt takana päin. Päiviin on mahtunut kaikenlaista, vaikka syyslukukausi ei minun eikä host-siskojenikaan koulussa ole vielä alkanut. Host-perheeni talo sijaitsee kauniilla lähiöalueella, jossa talot näyttävät ainakin omasta mielestäni perinteisiltä amerikkalaisilta lapsiperheiden omakotitaloilta. Lähiseutu ja ylipäänsä arkiset asiat kuten ruokailuajat ovat alkaneet vähitellen muuttua tutummiksi.

Ulko-ovea koristi tällainen juliste.

Maite (viikon luonamme asuva vaihto-oppilas) ja minä tulevan koulumme edessä.

Ensimäisinä päivinä perheen isä vei minut ja

Maiten kierrokselle Portlandiin. Kaupunki näytti upealta monine ravintoloineen, kahviloineen ja ihmisiä täynnä olevine katuineen. Pysähdyimme jäätelöille ja sain yllättyä jäätelöpallon suuresta koosta. Mauksi valitsin minttuisen suklaakeksijäätelön, joka valitettavan nopeasta sulamistahdista huolimatta oli maultaan vielä nimeään parempi. Samalla kun söimme kiertelimme myös hetken jalkaisin nähdäksemme kaupungin yleisilmettä, josta löytyy hieman kuvia alapuolella.

Kahtena seuraavana päivänä vietin useita tunteja läheisellä uimarannalla host-siskojeni kanssa. Rannalla oli myös kioski, josta saimme ainakin omaan tottumukseeni nähden todella halvalla naposteltavaa kuten jäähilejuomia ja pieniä karkkipusseja. Jatkuvan kuumuuden takia edes vihertävä vesi ei estänyt uimista. Auringossa loikoilun lisäksi tytöt ovat halunneet kokeilla uusia hiustyylejä niin minulle kuin Maitellekin. Pääsin myös itse kokeilemaan hiustenlaittoa, kun toinen siskoista pyysi jotakin prinsessalle sopivaa vaikeasti tehtävää kampausta. Päivät yleensä ovat kuluneet leikkiessä siskojen kanssa, täytellessä kouluun tarvittavia papereita ja vain totutellessa uuteen elämäntyyliin.

Kaunis näky uimarannalta

Host-siskolle tekemäni kampaus

Keskiviikko iltana pääsin katsomaan ilmaista ulkoilmakonserttia läheiseen puistoon Maiten sekä host-äitini kanssa. En ollut aikaisemmin käynyt tällaisessa tapahtumassa, joten väenpaljous kyllä yllätti minut. Espanjalaistyylisen musiikin tahdissa ihmiset pitivät hauskaa, tapasivat tuttaviaan, söivät ja rohkeimmat pariskunnat ja lapset jopa tanssivat latinorytmien tahtiin. Tapasin host-perheeni tuttavaperheen, jonka kanssa tulen viettämään monia juhlapyhiä yhdessä. Perheen minua muutaman vuoden nuorempi tytär näytti minulle ja Maitelle lähiympäristöä, ja ehdimme hieman tutustua toisiimme. Tähän väliin täytyy sanoa, että kaikki ihmiset, joille olen tähän asti puhunut, ovat olleet ystävällisiä, kiinnostuneita ja jollakin tapaa helpommin lähestyttäviä kuin suomalaiset. Host-perheeni on keksinyt kaikenlaista tekemistä ennen koulujen alkua ja muutenkin todella mukava minua kohtaan. Sitten on vielä tietenkin ruoka.
En oikeastaan tiennyt mitä odottaa ruoalta tänne saapuessani, sillä perhe vaikuttaa niin paljon siihen, miten vaihto-oppilas tulee Amerikassa syömään. Kaikista erikoisinta omalla kohdallani oli huomata, kuinka paljon useammin tulen syömään ulkona erilaisissa ravintoloissa. Tähän asti olen jo kokeillut meksikolaista ruokaa, täyttäviä voileipiä sekä perinteisen amerikkalaisen hampurilaisannoksen. Myös aamupalat eroavat välillä todella paljon siitä, mihin olen tottunut. Maito ei ole rasvatonta, minkä takia veden juontini on lisääntynyt entisestä, mutta hedelmiä on onneksi tarjolla enemmän kuin mitä odotin, mikä oli pieni helpotus. Täytyy vain sanoa, että kaikki tähän asti suuhuni laittama on ollut todella hyvää! Niin kotona tehty kuin ravintolan listalta valittu.

Kenties donitsi aamupalan jälkeen? Hyvää oli.

Viikonlopun aamiainen host-isäni siskon luona 

Sanoja ei tarvita.

Kotiani lähellä sijitseva Westlake park on jo tullut tutuksi hide and go seek-leikin ansiosta.