Torstaina lensin Islannin kautta Seattleen yhdessä kolmen muun suomalaistytön kanssa. Myöhemmin saimme selville, että Islannista lähtien samassa koneessa meidän kanssamme matkusti sekä ruotsalaisia että ranskalaisia AFS vaihto-oppilaita. Turvatarkastukset yms. sujuivat harmittomasti mutta toisella lennollamme ei tarjottukaan luvattua ilmaista ateriaa, joten yli päivän olimme nälissämme. Odotetusti olin todella väsynyt lentokoneessa aikaerosta sekä istumisesta johtuen. Ikkunasta ulos katsoessa aurinko seurasi kaikkialle. Aivan kuin olisimme paenneet yötä. Lentoasemalla meitä vastassa oli USA:n AFS:sän vapaaehtoisia, jotka ohjastivat meidät järjestölle varattuun bussiin. Lyhyen matkan päässä olevaan hotelliin jätettiin kaikki muut paitsi Portlandiin jatkavat vaihto-oppilaat -oma matkani siis jatkui vielä yli kymmenen tuntisen lennon jälkeen. Bussimatkani kesti alle kolme tuntia ja suurin osa siitä taisi tulla nukuttua. Sain matkalla varmistuksen siitä, että tulen lauantaihin asti pysymään AFS vapaaehtoisen kotona, minkä jälkeen siirryn asumaan host-perheeni luo.
 |
| Cookie ja berry gillato |
Loputtomalta tuntuvan bussimatkan jälkeen siirryin espanjalaisen tytön kanssa AFS-vapaaehtoisen autoon ja ajoimme hänen kotiinsa. Koska saavuimme keskiyön aikaan, perheen lapset olivat jo nukkumassa, enkä itsekään ehtinyt muuta kuin syödä nopeasti, pestä hampaani ja painua pehkuihin. Yön aikana heräilin muutaman kerran aikaeron takia, mutta aamulla jo kahdeksan aikoihin olin kuitenkin yllättävän pirteä ja valmis aloittamaan vaihtovuoteni. Aamiaiseksi söin paahtoleivän, jonka sisällä oli paistettu kanamuna ja koko päivä kului leikkiessä perheen yksi-ja kolmevuotiaan lapsen sekä perheen koiran kanssa. Illalla olimme kävelyllä lähiseudulla, ja sain maistaa gillatoa ensi kertaa elämässäni.
Seuraavana aamuna söin perheen äidin tekemiä paksuja, pähkinöitä sisältäviä vohveleita, ja pian tämän jälkeen suuntasimme kohti kirkkoa, jossa tulisimme tapaamaan host-vanhempamme.
 |
| Leikkejä naapureiden kanssa |
 |
| vapaaehtoisperheen koti |
 |
| Perheen 1-vuotias |
 |
| Oregonin kasvillisuus on runsasta ja vehreää. |
 |
| Uusi huoneeni |
Lauantaina tapasin host-perheeni ensimmäistä kertaa. He odottivat minua kukkakimpun sekä Welcome home-ilmapallon kera. Kun AFS:sän henkilökunta oli ottanut meistä perinteisen ensitapaamis-valokuvan, pääsimme lähtemään ajamaan uutta kotia kohti. Matkalla perhe vei minut syömään lounasta meksikolaiseen ravintolaan, jonka jälkeen näin vihdoinkin, miltä kotini näytti. Perhe oli todella mukava ja esitteli minulle huoneeni sekä muita osia talosta. Vielä samaisena päivänä kävimme kävelyllä katsomassa viikon meidän kanssamme asuvan vaihto-oppilaan tulevaa kotia.
Niin moni asia on täällä toisin kuin Suomessa. Ensimmäisenä päivänä huomasin ilman olevan raskaampaa ja säätiedotusten mukaan lämpötilan on tarkoitus nousta entisestään lähipäivien aikana. Aamupalat ainakin tähän asti ovat olleet paljon suurempia ja täyttävämpiä kuin mihin olen tottunut. Myös autojen keskimääräinen koko on suurempi. Kasvillisuuden määrä on suurinpiirtein samankaltainen, mutta kasvit eroavat toisistaan. Täällä puusto on todella korkeaa, eivätkä havupuut kuulu enemmistöön ainakaan näkemäni perusteella. Suurin eroavaisuus on kuitenkin englannin kieli. Puhuminen ei kuitenkaan ole tuottanut vielä vaikeuksia ainakaan yhtä paljon kuin odotin sen tuottavan. Täällä tapahtuu niin paljon asioita, etten tiedä, milloin ehdin kirjoittaa kaikesta. Tässä vaiheessa matkaa pääni sisällä on samaan aikaan tyhjiö ja sekamelska. Samaan aikaan tuntuu kummalliselta, iloiselta sekä haikealta. Toivottavasti arjen täällä alkaessa sujua myös vihdoin tuntuisi siltä, että asun täällä. Ihan oikeasti.
 |
| Perhe oli merkinnyt nykyisen sijaintini huoneessani olevaan tauluun. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti